Juuristo tukipilarina

Vanhat kuuset humisevat,
aivan kuin ne koittaisivat kuiskia jotain. 
En kuitenkaan tahdo saada selvää siitä,
mitä ne yrittävät kertoa. 
Istahdan kivelle. 
Vedän syvään raikasta syysilmaa keuhkoihin. 
Tunnen kuinka kehoni rentoutuu. 
Hetken kuluttua jatkan matkaani takaisin nauttien syksyn väriloistosta,
samalla mieleni valtaa varmuus siitä,
että kulkemalla rauhallisesti ja itseäni kuunnellen saan luotua itselleni laajan pitkälle levinneen juuriston,
joka tukipilarin tavoin antaa mahdollisuuden kulkea kohti unelmia.