Minä kuvittelin
tekeväni perunamuusia
ja laittavani hienoksi pöydän
Kuvittelin,
että minä vihdoin
sinut vierelleni löydän
Juteltaisiin yössä ja
naurettaisiin
niin kuin aina ennenkin
Silittäisit mun selkää
ja ajattelisin
sua niin kauan etsinkin
Mutta tuntuu niin pahalta
kun yhtäkkiä
tämä kupla puhkaistaan
Ja ymmärrys vyöryy
kuin kuuma laava
ei suo mulle luotukaan
En päivisin keskity
ja valvon yöt
kaikki tuntuu niin turhalta
Tilanne on niin väärin
ja vaikuttaa
niin sydämen murhalta
Olis pitänyt tietää
tuntea sut
kuunnella viisampaa
Mut virheistä oppii
enkä anna enää
kenenkään mua sokaistaa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi