Nimetön
Kun katson taivaalle,
kuvittelen näkeväni sinut.
Sinä sieltä revontulien
keskeltä heilutat ja
hymyilet minulle. Minä
hymyilen takaisin ja
kuiskaan tuuleen: Rakastan
sinua enemmän kuin ketään!
Eteeni ilmestyy
sateenkaari, kuljen sen
mukana ja löydän aarteeni:
Sinut!
Pysyn luonasi ikuisesti!
Selite:
Tällainen runo rakkaalleni....
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tää on oikeesti niin OIKEA RAKKAUSRUNO, ettei paremmasta apua...tässä on kaikki, mitä rakkaalleen voi sanoa...pienessä, ohikiitävässä hetkessä...erittäin onnistunut teos!