Nimetön
Minä näin virtojen laskevan silmiesi taa
niin sinut tunnen
Anna minun kellua mukana
katsoa viimeinen kortti
Meitä, typeriä pikku enkeleitä
minä niin rakastan
Tinaisia sädekehiämme
paperisia siipiämme
vielä joskus niin kaipaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
"minä näin virtojen laskevan silmiesi taa.."
ah, mikä ihana aloitus!
"anna minun kellua mukana"
voih, kyllä tämä sai jonkinnäköisne kummallisen lämpimän olotilan sisälle. tuntui kuin sitä hetkittäin rakastaa kaikkea viallistakin ja puutteellista. sellaista joka arkielämässä tuo normaalisti suurta ärsyyntymistä ja kiukkua.
mietintähetki on paikallaan.
pieni miinus otsakettomuudesta.
Tämä on kaunis! Kuin sinä nauraisit ja vähättelisit tätä hetkeä,tietäen kuitenkin kuinka tärkeä se on ja kuinka joskus vielä muistelet sitä lämmöllä. Hieno!