JUSTLIFEWITHLOVE

Valkoiset pehmustetut seinät ei tunnu enään pehmeiltä ja rakkaus on maassa sirpaleina.
Ne sirpaleet tallotaan ja eilinen hetkellisesti unohdetaan hullujenhuoneella itkien.
Ne sanoo hulluks ja ne sanoo huonoks, miksei mikään mussa oo hyvää ?
Lääkkeet on valkosia niinku tän huoneen seinät ja ne pitää niellä samaan aikaan eikä vastaväitteitä saa esittää.
Minä ikkunaprinsessana katson ulos ja ikkunalaudalla itkien istun prinssistä uneksien.

Prinssi tykkää bruneteista ja mä oon blondi enkä sille mahda mitään.
Se tyhmyys on synnynnäistä eikä ne haukut oo oikeita.
Prinssi näkee kissojen päitä ja mä kuulen keijujen kuiskailut korvassa.
Se prinssi tappaa lohikäärmeitä miekallaan eikä pelkää hirviöiden hampaita jotka repii mun mekon helman rikki.
Prinssi kuulee mun huudon ja juoksee mua kohti huolestunut ilme kasvoilla joilla valuu veri ja hikipisarat.

Ja sitten se juoksee ohi koska mä oon blondi ja tuo tuolla mun takanani on brunette.
Mun huulet raottuu kun prinssi ja brunette suutelee ja mun askeleet vie lähemmäs kuollutta lohikäärmettä.

Ja sitten mä istun siihen lohikäärmeen viereen ja tukehdun omiin kyyneleihini enkä aijo herätä tästä unesta enään.
Paitsi silloin kun mun suuhun tungetaan kymmenen kapselia ja mä tukehdun ihan oikeasti eikä mun prinssi tullu pelastamaan vaikka mä ootin sitä kolme vuotta mielisairaalalla itkien.