Eliaksen runo
Yöt olivat värikkäitä,
kaikki oli epäselvää.
Se oli tavallaan vapautta.
Opeteltiin tunnistamaan elämän säveliä,
kun oltiin oikeastaan
niin vapauttavan pihalla.
Aina niin epätoivoisesti
rakkautta etsin
ja kun vihdoin sinut löysin,
löysin itsenikin.
Mä olen nuori vieläkin
mutta musta tuntuu,
että näen selvemmin.
Mun siivet on vapaat,
mutta jalat maassa kuitenkin
ja silti sydän osaa lentää
kuin ennenkin, yhtä korkealla,
mutta tasapainoisemmin.
Ja tänään me kaksi vaan
värivaloissamme tanssitaan.
Jokainen vuosi on
tuonut mun elämään
uutta onnea.
Paljon on katoavaista,
mutta nyt pidän kiinni tärkeimmästä,
sinusta ja minusta
ja hetkestä tästä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi