Kun lomat loppuu
-Pakkanen jäädyttää ihoni-
Pakottaa nuolaisemaan
huulia, maistamaan
omaa vertani;
Haavoista jotka
himon syövereissä
aiheutit.
-Kohta olen poissa-
Kylmettyneenä katoan ovista
takaisin vankeuteen;
Eikä minun enää tarvitse
hävetä valuvia kyyneleitä -
Valehdella tuulen
vetistavän sinisiä
silmiä
-Arki saapuu taas-
Palauttaa maan pinnalle
huipulta, missä
jokainen auringonsäde
oli vain meidän
ja saatoimme itse
määrätä varjojemme
pituuden.
Enkä Minä - tahtoisi elää päivääkään ilman Sinua.
Selite:
Joillakin vain on kyky saada ihminen tuntemaan <br />sanoinkuvaamatonta lämpöä - rakkautta.<br />
Joillakin vain on kyky olla valloittava - saada tunne säilymään.<br /><br />
Rakas J - Tahtoisin olla puu, joka aina tuulella saisi <br />taipua suuntaasi, joka auringonpaisteella saisi sinut <br />hakemaan varjoani...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Huh!!! Mahtavaa!!!
Suosikeihin.
Upea.
Auts, ihana♥
Huikean hieno runo.
Mukavaa syntymäpäivää.
Todella upea
se miten voisimme itse määrätä varjojemme pituuden, olisikin äärimmäisen ihanaa.
pidin runostasi, siinä oli jotain.. hmm. hekumallista.
ennen kaikkea loppu
"Enkä Minä - tahtoisi elää päivääkään ilman Sinua."
niin yksinkertainen, mutta niin läpitunkeva lause!
mahtavaa!
Tämäpä kolahti; upea.
Tosi hieno. Tää on kyllä upea :)
oii.^^ hirveen kaunista, hirveen upeaa. :)
MÄ TYKKÄÄN! <3
ihanaa rakkauden vuodatusta, saat minutkin rakkaani perään haikailemaan