Nimetön
Voin herätä aamulla viivyttäen silmieni avaamista,
ettei tarvitsisi palata todellisuuteen
Voin odottaa vielä kuukauden
tai hetken jos toisenkin,
voin odottaa enemmänkin
loppuunpalaneen ruumiinkin saa vielä henkiin,
vaikkei ehkä niin helposti, mutta kuitenkin
aamuisin silittelen toisen niskaa
ja kosketukseni saattaa tuntua toisen iholla
tulelta
yhtä kuumaa ja polttavaa,
kuin eräs päivä lumihiutaleet kasvoillani
kuin tuhansia tulipalloja itkemisen jäljiltä
päässäni satatuhatta sanaa ja ajatusta,
jotka eivät koskaan löydä äänihuulia
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
upee runonen, tähän fiilikseen on aika helppo samaistua!