Patologinen iltapäiväunohdus
ja narkoleptinen olotila
muistojen maistuessa
riivinraudoilta rinnassani.
Leikin sanaleikkejä
pumpuliunelmissa
samalla kun itsesyytökset
kimpoilevat korvien välissä.
Jos aika on rahaa
ensimmäinen hyvää
toinen pahaa
menivät viisaritkin sekaisin
sinua luotaessa.
Sanelen kirosanoja
sieraimista pikkuaivoihin
maailman suunnatessa
iskunsa vyön alle
tai ehkä kauluksen
kunhan luurangot pysyvät kaapissaan.
Hengitysrytminä
sisään
ulos
sisään
ulos
aina joka kymmenes vuosi.
Salaliitto jota muut kutsuvat elämäksi
palasina varpaideni alla.
Tiesin aina
Niin pientä minusta ei saakaan
ettei aina voisi kahdeksi jakaa
sinun edessäsi jopa tuhanneksi.
Selite:
Jos sähköistä viestintää ei lasketa kommunikaatioksi
ei minua koskaan ollutkaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea runo!!! Tykkään :D
Tämä on upea. Kiitos.
Mielenkiintoisen moniulotteinen runo joka sykähdyttää. Hyvä!
patologisen patoutunutta runoutta, hyvässä mielessä! semmosta sielun paloa, sarkasmia myös?
Lisää, kansa tai ainakin minä toivon sinulta runoutta, sillä rytmi ja kauneus sointuu sinun sormissa. Pidin mustikkana tästä.
Vau, pidän tästä kovasti.
Ohhoh,wow! Olipas todella upee runo!
hieno hieno hieno runo!