Uusi

Tuijotin ruutua.
Ja yhtäkkiä kyyneleet tuli silmiin.
Mitä elokuvaa! Minun elämä!

Väärinkäsitys jota ei tyypillisesti selvitetty.
Ja minä tapoin sieluani. Pikku hiljaa.

Muutaman kuukauden jälkeen
täytin masentuneen tunnusmerkit.
Olematta masentunut.
Vain vähän iloton.

Tein korjausliikkeen.
Elämässä on taas ne kaksi ääripäätä.
Olisiko ilottomuus sittenkin ollut hyvä keskitie.

(25.11.2009)

Mitä sitten epätoivo onkaan.
Näin unta. Kiihkeää. Hyväntahtoista. Todellista.
Näin silmissäni sähköpostilistan ja nimesi tummennettuna. Ei luettuna.
Ja annoin periksi.
Siitä alkoi epätoivo.

(09.09.2009)

Lähetin kysymyksen.
Hiljaisuus.
Kahden päivän päästä (sen verran on tunnottomuutta)
muutuin surulliseksi.

Kaivoin jostain ominaisuudet:
vanha osoite. Uusi osoite:
Out of office. Parempi sekin.

(13.5.2009)
*****

Nautin tästä:
"Ois me voitu lähemmäskin mennä!"
"Maksaminen on nyt ainut mitä voin perinteisesti tehdä!"