Vielä minä muistan
aurinkoraidat ihollasi ja hiuksillasi, kuin korviin kulkeutuva juoru ihailijasta
ja vehnämyllyn, sen vanhan, sillä kukkulalla, jolle juoksimme aina kilpaa
enkä unohda kyläpuromme selkeää nuottia, pubi-jazzia konserttihallissa
tai kynttilähymyäsi tuhannen watin loistenaurujen joukossa
ja pysähdyn hengähtämään.
Sillä minä palaan nyt, sinne vehnämyllylle, sille lapsuutemme kukkulalle
jälleen katsomaan muuttumattomia tähtiä
vielä ne tervehtivät vanhentunutta minua, tuikkien,
vaikka osa niistä luultavasti onkin
jo todellisuudessa sammunut.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Luot tunnelmaa hienosti!
Säkeiden ylitykset ovat onnistuneet hyvin
ja
runon keskellä erillinen lause ..
pysäyttää hyvin, kuten on varmaan tarkoituskin!
Mielestäni Hyvin onnistunut runo!
Luot tunnelmaa hienosti!
Säkeiden ylitykset ovat onnistuneet hyvin
ja
runon keskellä erillinen lause ..
pysäyttää hyvin, kuten on varmaan tarkoituskin!
Mielestäni Hyvin onnistunut runo!