Kirjoitin kerran runon metsästä
ja vein sen luettavaksi ihmiselle, joka tietää näistä asioista
”Mielenkiintoisempaa kuin koko metsä”, hän sanoi,
”olisi kuvata yhtä puuta.”
Ja niinpä minä kirjoitin puusta
ja kysyin hänen mielipidettään
”Tavallista puuta kiinnostavampaa
lienee kirjoittaa sen oksasta”,
hän pohti
joten kirjoitin seuraavaksi sellaisesta
”Entä lehdet, mitä niistä saisit aikaiseksi?”
hän aprikoi
ja repien hiuksiani
sain jotain 'aikaiseksi'
”Mene syvemmälle, älä vain raapaise pintaa”
hän käski seuraavaksi
ja taas minä kirjoitin
kirjoitin kirvoista,
kirjoitin lehtien suonista
kirjoitin soluista ja solukalvoista
solulimasta, soluorganelleista
kloroplasteista ja fotosynteesistä
hapesta ja hiilidioksidista
ilmansaasteista,
kaatopaikoista
tyhjiksi vuotavista akuista ja pattereista
Ja hän luki
hiljaa, miettien
vasta pitkän ajan jälkeen
hän kysyi
”miksi kirjoitit juuri näin?”
enkä minä osannut vastata
ja hän naksautteli suutaan
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voi mahoton!
millaisen runon teit!
Se vie lukijan mennessään,
se täytyy mielenkiinnolla ahmia
ja
odottaa mikä on lopputoteamus?!
Yllätys!
Täysin!!
Siis... tämä on jotenkin hulvattoman ihana, mutta kuitenkin syvällinen. Todella mielenkiintoinen. Hyvä!!!
Kaunista koukuttavaa runoutta hyvin kulkee runosi
vangitsevaa runoilua