erämaan hiljaisuuteen
kairojen taakse
eksytän ikäväni
pakenen kaipaustani
silti
maaruskan punerruksessa
näen poskiesi hehkun
veden virrassa
hiustesi aallot
tunturien tuulissa
kuulen kuumimmat huokaukset
enkä pääse sinusta
en edes halua
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo! :)
tämä hyvä,tykkäsin
Miten pitkälle pitää mennä että kivusta tulisi edes siedettävää... jomotusta ?
Kaunista, niin kaunista...
Hieno runo!!
Näin se on; ihminen joka on ollut rakas, on sitä vielä kauan vaikka suhde olisi päättynytkin.
Ja totta tosiaan; haluaako edes irti...
Joteskin kuulakkaan ilmavaa, niin kaunista!
niin paljon tunteita tässä runossa,
tykkäsin älyttömästi, varsinkin viimeiset rivit kolahti.
Tämä on valtavan kaunis runo!