Istuit hiljaa, et enää jaksanut puhua,
mutta emme me sanoja tarvinneet.
Minussa oli osa sinua ja se osa
ymmärsi sanatonta kieltä.
Sanat olisi vai ollut liikaa,
mitä olisin voinut sinulle sanoa.
Tiesit, että rakastin sinua.
Olet nyt jossain, kaukana, ikuisuudessa,
mutta silti niin läsnä.
Olet osa minua ja minulla osa sinua.
Annoithan minulle elämän, kauniin lapsuuden
ja muistoja.
Niin hiljaa.. kaipaan sinua ja tunnen sinut.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| eminemi | Nimetön | 31.7.2012 | 0 | Runo |
| eminemi | Nimetön | 4.7.2012 | 1 | Runo |
| eminemi | Ehkä joskus.. | 2.5.2012 | 1 | Runo |
| eminemi | Ensimmäinen joulu | 23.12.2011 | 1 | Runo |
| eminemi | Rakkautemmeko myös? | 22.11.2011 | 0 | Runo |
| eminemi | Pienen iso ikävä | 15.10.2011 | 3 | Runo |
| eminemi | Kaikki on hyvin | 11.10.2011 | 1 | Runo |
| eminemi | Niin hiljaa | 6.10.2011 | 5 | Runo |
| eminemi | Luopuminen | 5.10.2011 | 3 | Runo |
| eminemi | Isälleni | 5.10.2011 | 2 | Runo |
Käytämme evästeitä varmistaaksemme mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön.
Kommentit
elämän kaunista kaipausta. hienoa tunnelmaa kaiken surun keskellä.
Surullisen kaunis.
Nousi kyyneleet silmiin tästä.
Kauniita ja kantavia ajatuksia on tämä runosi täynnä. Toisaalta ikään kuin rakkauskirjekin. En tiedä, tarvitseeko runossa tuota viimeistä riviä enää.
rehellisiä ja syvällisiä tuntoja
rakkaudesta
*Annoithan minulle elämän, kauniin lapsuuden
ja muistoja.*
Hiljennyn runosi äärellä. Niin hellästi ja kauniisti kirjoitettu. Niin kaivaten.