muistan, miltä huulesi maistuivat,
muistan, miten katsoit minua.
Sujautit sisimpäsi minulle,
ja näin kangastuksen—
niin kauniin, oinaan aroilla.
Olet herkku, josta en kerro
kenellekään muulle kuin yhdelle,
koska se on niin henkilökohtaista.
Olet muukalainen,
joka kanssani viimeisestä metrosta myöhästyi,
ja yhdessä huusimme perkeleitä junalle.
Kysyin sinut spontaanisti bisselle,
pienen pilven avustuksella—
ja lähdit mukaan, muukalaiseni.
Aivan kuin olisin tuntenut sinut ennen,
elämässä toisessa,
jossain, missä olin yhtä.
Oletko sinä nyt tämä yliluonnollinen kumppanini,
astraalisen avaruuden toinen puolikas?
Anna tunteiden tulla,
vuodata minuun iloa ja kipua,
haluan tuntea ne kaikki.
En koskaan ole kokenut kaltaistasi.
Saareni ulapalla, kuolemaan tuomitun kalastajan eksymä.
Olet mahdollisuuteni pohjimmainen,
ja silti sinut kohtasin jo nyt?
Hennosti minut hyvän yön suudelmin vaivuta,
niitylle tyynelle,
vierelle oinaani.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit