Olen kammottava.
Älkää koskeko minuun, rouva!
Minussa on tauti ja se saattaa tarttua.
Olen kovia kokenut mies.
Tiedän, että minusta erittyy
vastenmielinen löyhkä.
Teillä kauniit kädet, rouva,
noin sileät.
Voisin kätellä teitä,
mutta nämä kourat, näettehän,
ovat märkiviä haavoja täynnä.
Uskallan sen sanoa teille, rouva,
olette kaunis.
Nuo punaiset huulet,
valkeitten hampaitten loistava hymy,
silmät, joita ei voi katsoa,
koska katsettaan niista ei voi irroittaa
ja joka askeleella heilahtavat tummat hiukset.
Olen nähnyt kuvan enkelistä.
Te olette enkeli,
noin tyylikäs ja muodikas,
huolella valitut asusteet.
Olette kirkas kuin ovivalo
pääovenne edessä.
Teidän valonne syttyy aina
kun liikun talonne lähellä.
Se syttyy turvallisuutenne vuoksi.
Teillä tehdään oikein hyvää ruokaa.
Onko sitä liikaa?
Jäteastianne on minun ravintolani.
Ette kai pelkää minua?
Ei, älkää kutsuko poliisia!
Minä lähden, jos haluatte.
Luottakaa minuun,
olen täysin vaaraton.
En tee pahaa ahneimmalle rotallekaan.
Mutta minä olen sivistynyt.
Hyvä rouva, ette tiedäkään kuinka sivistynyt olen.
Kysykää vaikka taiteista, tieteestä - mistä hyvänsä.
Tunnen filosofit, heidän ajatuksensa.
Sen avulla, että tiedän,
kuka olen ja mikä on minun tehtäväni,
minä olen jaksanut päivästä päivään
lojua portillanne ja katsella teidän kaunista puutarhaanne.
Olen aina ihaillut täydellisesti leikattua ruohokenttäänne,
hoidettua ruusupensas-aitaa
ja muotoon leikattuja puita ja pensaita.
Teidän puutarhanne on paratiisi, jossa ei ole käärmettä.
Puutarhajuhlanne, ne soihdut, iloiset ihmiset ja musiikki;
olen ollut aivan lumoutunut, haltioissani.
Niissä juhlissa olen myös minä ollut mukana,
kutsumattomana vieraana,
välillämme piikkinen pensasaita,
kylläisyyden ulkopuolella.
Jumala teitä siunatkoon,
rouva.
Älkää koskeko minuun, rouva!
Minussa on tauti ja se saattaa tarttua.
Olen kovia kokenut mies.
Tiedän, että minusta erittyy
vastenmielinen löyhkä.
Teillä kauniit kädet, rouva,
noin sileät.
Voisin kätellä teitä,
mutta nämä kourat, näettehän,
ovat märkiviä haavoja täynnä.
Uskallan sen sanoa teille, rouva,
olette kaunis.
Nuo punaiset huulet,
valkeitten hampaitten loistava hymy,
silmät, joita ei voi katsoa,
koska katsettaan niista ei voi irroittaa
ja joka askeleella heilahtavat tummat hiukset.
Olen nähnyt kuvan enkelistä.
Te olette enkeli,
noin tyylikäs ja muodikas,
huolella valitut asusteet.
Olette kirkas kuin ovivalo
pääovenne edessä.
Teidän valonne syttyy aina
kun liikun talonne lähellä.
Se syttyy turvallisuutenne vuoksi.
Teillä tehdään oikein hyvää ruokaa.
Onko sitä liikaa?
Jäteastianne on minun ravintolani.
Ette kai pelkää minua?
Ei, älkää kutsuko poliisia!
Minä lähden, jos haluatte.
Luottakaa minuun,
olen täysin vaaraton.
En tee pahaa ahneimmalle rotallekaan.
Mutta minä olen sivistynyt.
Hyvä rouva, ette tiedäkään kuinka sivistynyt olen.
Kysykää vaikka taiteista, tieteestä - mistä hyvänsä.
Tunnen filosofit, heidän ajatuksensa.
Sen avulla, että tiedän,
kuka olen ja mikä on minun tehtäväni,
minä olen jaksanut päivästä päivään
lojua portillanne ja katsella teidän kaunista puutarhaanne.
Olen aina ihaillut täydellisesti leikattua ruohokenttäänne,
hoidettua ruusupensas-aitaa
ja muotoon leikattuja puita ja pensaita.
Teidän puutarhanne on paratiisi, jossa ei ole käärmettä.
Puutarhajuhlanne, ne soihdut, iloiset ihmiset ja musiikki;
olen ollut aivan lumoutunut, haltioissani.
Niissä juhlissa olen myös minä ollut mukana,
kutsumattomana vieraana,
välillämme piikkinen pensasaita,
kylläisyyden ulkopuolella.
Jumala teitä siunatkoon,
rouva.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Bravo, veliseni!
Sivut