ASUNNOTON KULKIJA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
909
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 31.1.2025 16:08

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Olen kammottava.
Älkää koskeko minuun, rouva!
Minussa on tauti ja se saattaa tarttua.
Olen kovia kokenut mies.
Tiedän, että minusta erittyy
vastenmielinen löyhkä.

Teillä kauniit kädet, rouva,
noin sileät.
Voisin kätellä teitä,
mutta nämä kourat, näettehän,
ovat märkiviä haavoja täynnä.
Uskallan sen sanoa teille, rouva,
olette kaunis.

Nuo punaiset huulet,
valkeitten hampaitten loistava hymy,
silmät, joita ei voi katsoa,
koska katsettaan niista ei voi irroittaa
ja joka askeleella heilahtavat tummat hiukset.

Olen nähnyt kuvan enkelistä.
Te olette enkeli,
noin tyylikäs ja muodikas,
huolella valitut asusteet.
Olette kirkas kuin ovivalo
pääovenne edessä.

Teidän valonne syttyy aina
kun liikun talonne lähellä.
Se syttyy turvallisuutenne vuoksi.

Teillä tehdään oikein hyvää ruokaa.
Onko sitä liikaa?
Jäteastianne on minun ravintolani.

Ette kai pelkää minua?
Ei, älkää kutsuko poliisia!
Minä lähden, jos haluatte.
Luottakaa minuun,
olen täysin vaaraton.
En tee pahaa ahneimmalle rotallekaan.
Mutta minä olen sivistynyt.

Hyvä rouva, ette tiedäkään kuinka sivistynyt olen.
Kysykää vaikka taiteista, tieteestä - mistä hyvänsä.
Tunnen filosofit, heidän ajatuksensa.
Sen avulla, että tiedän,
kuka olen ja mikä on minun tehtäväni,
minä olen jaksanut päivästä päivään
lojua portillanne ja katsella teidän kaunista puutarhaanne.

Olen aina ihaillut täydellisesti leikattua ruohokenttäänne,
hoidettua ruusupensas-aitaa
ja muotoon leikattuja puita ja pensaita.
Teidän puutarhanne on paratiisi, jossa ei ole käärmettä.
Puutarhajuhlanne, ne soihdut, iloiset ihmiset ja musiikki;
olen ollut aivan lumoutunut, haltioissani.

Niissä juhlissa olen myös minä ollut mukana,
kutsumattomana vieraana,
välillämme piikkinen pensasaita,
kylläisyyden ulkopuolella.

Jumala teitä siunatkoon,
rouva.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

<3
Pintaa syvemmältä. Tykkäsin.
Korkealentoista runoutta johon pitää paneutua " jopa eri vivahtein " jotta saa runosta kiinni kuin tulkita se itseensä ajatuksen kanssa,jotta pääsee maaliin kirjoittajan kanssa " syvältä pinnalle " : Taidokasta jopa monisyistäkin !
Kerrassaan upeaa, kaikki tarvitsevat jonkinlaista lohtua.
Loistavasti eläydytty vähän epätodennäköisemmän kertojan nahkoihin. Kohtaus on rakennettu taidolla, ja kertojasta piirtyy hahmo, johon voisi tutustua paremminkin.
Laadukasta ja taitavasti kehiteltyä runotarinaa, joka koskettaa ja mietityttää.
Bravo, veliseni!

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot