Kaipaan ihoasi, edes hetkeksi.
Ei sen tarvitse olla pysyvää –
eihän mikään ole.
Lähelläsi oleminen on pelkkää kipua,
mutta kaipaan sinua liikaa.
Voisit olla jossain kaukana,
yksin, pohjoisnavalla, alasti –
niin ettei tarvitsisi miettiä sinua,
ei tätä todellisuutta.
Ehkä silloin olisin viimein vapaa,
voisin alkaa parantua,
hoitaa haavani,
karkottaa mieleni pirut.
Ja ehkä sitten,
kun olen taas ehjä,
voisin olla yli sinusta.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit