Rantakalliolla

Toivoin makaavamme rantaniityllä
lähekkäin
sylikkäin
elokuun lämpimässä
tihkusateessa
Et uskalla lähteä
kotoa pois
Haave murentuu, tomuksi jauhautuu
Toivoin istuvamme rantakalliolla
elokuisen illan hämärässä
auringon laskiessa
Toivoin suutelevani sinua
kuten lempeä meri suutelee rantakalliota
Et ehdi lähteä 
on niin paljon menoja
Haave murentuu, tomuksi jauhautuu
Nyt yksin rantakalliolla 
Laivasi lipuu ohi 
toivottavasti sinulla on hauskaa
Peräaallot lyövät rantakallioon
tyrskyävä merivesi kastelee poskeni
pisarat vierivät huulille
jotka joskus hymyilivät 
Myrskyävä meri suutelee 
intohimoisesti rantakalliota 
murentaen sen pieniksi kiviksi
jauhaen lopulta hiekaksi 
Toivottavasti tapaan sinut
edes tällä hiekkarannalla 
Siihen menee hetki aikaa