Rantakalliolla

Runoilija Salarakkaasi

mies
Julkaistu:
6
Liittynyt: 31.7.2024
Viimeksi paikalla: 20.10.2024 18:41

Asuinpaikka: Helsinki
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-

Kylmässä vuoteessa nukkuva aviomies, joka haaveilee läheisyydestä, rakkaudesta ja intohimosta.
Minulla ei ole paljoa kokemusta runojen kirjoittamisesta, mutta kaipuu saa minut joskus tarttumaan kynään.
Ainakin näin aluksi kirjoitan lähinnä läheisyydestä, intohimosta ja salaisesta rakkaudesta.
 
Toivoin makaavamme rantaniityllä
lähekkäin
sylikkäin
elokuun lämpimässä
tihkusateessa
Et uskalla lähteä
kotoa pois
Haave murentuu, tomuksi jauhautuu
Toivoin istuvamme rantakalliolla
elokuisen illan hämärässä
auringon laskiessa
Toivoin suutelevani sinua
kuten lempeä meri suutelee rantakalliota
Et ehdi lähteä 
on niin paljon menoja
Haave murentuu, tomuksi jauhautuu
Nyt yksin rantakalliolla 
Laivasi lipuu ohi 
toivottavasti sinulla on hauskaa
Peräaallot lyövät rantakallioon
tyrskyävä merivesi kastelee poskeni
pisarat vierivät huulille
jotka joskus hymyilivät 
Myrskyävä meri suutelee 
intohimoisesti rantakalliota 
murentaen sen pieniksi kiviksi
jauhaen lopulta hiekaksi 
Toivottavasti tapaan sinut
edes tällä hiekkarannalla 
Siihen menee hetki aikaa
 
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Upean kaihoisaa runoilua, jälleennäkemisen odotus on ihanaa.
Kiitos upeasta palautteesta, se lämmittää! Epätietoisuus jälleennäkemisestä puolestaan voi olla hyvin murentavaa.Tuntuu, että se jauhaa tomuksi.
kauniisti kirjoitat hienoin kielikuvin - kiitos!
Ollos hyvä ja nöyrät kiitokset palautteesta!
rUNO surullinen, mutta täynnä tunteita ja runonomaisia kuvia.
 

Käyttäjän kaikki runot