Silloin oli syksy,
kun näin sen naisen:
pitkä, musta ulsteri
melkein maata viistäen,
melkein maata viistäen,
kun hän kulki aamuvarhaisella kävelykatua.
Etäältä hän näytti ryhdikkäältä ja nuorelta,
mutta kun tuli lähemmäksi,
näin ne räikeästi punatut huulet,
näin ne räikeästi punatut huulet,
siniset luomet ryppyisillä kasvoilla,
kun hän kumartui ja noukki tupakantumpin,
toisen
ja kolmannenkin,
toisen
ja kolmannenkin,
mursi tupakanpurut sätkäpaperille,
vapisevin käsin kiersi sätkän
ja sytytti sen,
imi posket lommolla muutamat sauhut,
kunnes sormenpäitä poltteli hehku,
heitti tumpin pois.
Silloin aamuaurinko heitti pitkän puunvarjon
kadun kiveykselle
ja suihkulähteen altaaseen alkoi pulputa vettä.
Nainen käveli uusia tumppeja keräillen
kohti nousevaa aurinkoa
ja katosi siihen kirkkauteen.
Puuskainen aamutuuli puhalsi
kerrostalojen kainalossa
läpi laatoitetun kujan
keräten mukaansa vaahteranlehtiä,
tupakantumppeja -
kaikenlaista irtoroskaa
kadun reunuskiveystä vasten
ne sitten kasaten.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tässä henkilössä on draaman makua
- mistä lie tullut, minne mennyt
Sivut