Annan sateen valua.
Luontokin minun
kanssani itkee.
Ukkonen murahtelee.
Kesän lämmön
pois pyyhkäisee.
Rikkinäisenä.
Antautuneena.
Kaiken nähneenä
ja kokeneena.
Annan vain tulla
mitä on tulossa.
Iskuun seuraavaan
olen valmiina.
Olenhan
jo
valmiiksi
palasina.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Kuulintu | Leaf rain | 7.9.2013 | 1 | Runo |
| Kuulintu | Monologinen eksistenssi | 24.8.2013 | 11 | Runo |
| Kuulintu | Kylmiin väreisiin | 18.8.2013 | 6 | Runo |
| Kuulintu | Ajatuspölyä | 17.8.2013 | 1 | Runo |
| Kuulintu | Eetteri | 14.8.2013 | 1 | Runo |
| Kuulintu | Värähtelevät ympyrät | 8.2.2013 | 0 | Runo |
| Kuulintu | Kuura | 16.10.2012 | 2 | Runo |
| Kuulintu | 04:46 a.m. | 8.9.2012 | 4 | Runo |
| Kuulintu | Teoria kipupisteen ylittämisestä | 18.8.2012 | 5 | Runo |
| Kuulintu | Sateen kolminaisuus (nousu, virtaus, lasku) | 15.3.2012 | 12 | Runo |
Kommentit
Surullinen, silti ihastuttava teksti.
Erittäin koskettava ja niin kovin tuttua.
hyvin vahvoja tunteita käsittelee runosi. tässä ristiriitautuu tietynlainen luovuttaminen, mutta silti "tuhoutumattomuus". pidän
Surumielisen koskettavaa tekstiä.
Ainoastaan se taitaa olla muuttumatonta, että kaikki hetkittäin muuttuu.