Koulun pihalla
kultahiuksinen,
luokan kaunein tyttö – ooh!
Hivuttauduin niin lähelle,
vain kosketusta vaille,
ja luulin - toivoin,
ettei se huomaisi.
Eikä ollut huomaavinaan,
että minä siinä,
kuin vahingossa, koetin hipaista
niitä Shirley Temple- hiuksia.
Koulun pihalla.
Hävetti.
Sydämeni
seinäpallo
pompotti:
risti,
nyrkit,
risti
ala-
sekä yläviivoitin –
Vielä kerran salaa vilkaisin:
kultahiuksien loiste,
kuu, aurinko
ja valkoinen hevonen –
kireä kello kilisi.
Välitunti päättyi,
vuosikymmeniä sitten,
liian aikaisin.
Jäi silputtuja viestejä
pulpetin kannen alle,
menneitten vuosikymmenten
punaposkisten päivien
toivelauluvihkoja,
ja niin kaukana yhä
kuun rauhalliset meret
ja kraattereitten varjot.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut