ja sali alkoi tulvia kirkkaita sointuja,
joiden voima paiskasi
ikkunaluukut avoimiksi
ryöpsähti ulos
kieppuvina nauhoina,
jotka solmiutuivat seppeleeksi
talon kasvojen kehykseksi
ja katon ylle
hitaasti kohosi
punainen aurinko
kirkastuen
häikäiseväksi:
vasket kimmelsivät
etääntyvät sävelet
juoksivat pitkin katukujia
kaikuina kertautuen
yhä kauemmaksi
talojen muureista
kaikuina kimpoillen
etääntyen
kunnes arkana
talojen varjoissa
yksinäinen hahmo
seinän vierustalla nojaillut
hiljaisuus
aivan varoen
siirtyi varjosta valoon
ja käsivartensa
avoimiksi levittäen
otti vastaan sen
kirkkauden
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut