Missään ei ulise ja vongu niin kuin pohjoisessa
jään lujittaessa itseään pakkasyössä,
tuuli puhaltaa Muonionjokea
pyörteilee Kotasaarenmukan mutkassa
taivuttaa puita
Kuuntelen koivujen vastauksia
jään paukkeelle
narahduksia, rasahduksia
mahlan jäätyessä niiden pienissä suonissa
Tämä yö on kaunis
Ehkä lähdin tänne vain paetakseni
päästäkseni irti sinusta,
mutta lähdin myös palatakseni täältä
ja että irtipäästyäni
näkisin paremmin
ymmärtääkseni palattuani ratkaista
vaikeat solmut
saatuani etäisyyttä
tehdä päätöksiä
jotka liian pitkään olivat
tekemättä
ja kaikki vain jatkui
omalla painollaan
Niin, ehkä lähdin paetakseni
mutta sain mitä lähdin
löytämään:
jouduin kohtaamaan itseni
kipeästi
ehkä riittävän kipeästi
ymmärtääkseni
Valvoin ja kuuntelin
säpsähtäen
railon repeämistä
kaikuna kiirivää paukahdusta
kuin ulisevaa eläintä olisi ammuttu,
ja puiden sisällä repeäviä railoja
Tänä yönä aivan yllättäen
muisto siitä yöstä palaa mieleeni,
ja kuinka hienoa olisi
sanoa että
asiat ratkesivat
elämän solmu avautui
Pohjoisesta palattuani se jatkui
lähes kymmenen tukahduttavaa vuotta
joiden kuluessa yhä syvemmin
jouduin itseltäni hukkaan,
varmaan jäädyinkin sisältä,
koska en tehnyt sitä
minkä ymmärsin
Mutta ainakin hetken
yö oli kaunis
pohjoisen pakkasyössä:
Kuuntelen paukahduksia, ulinaa ja vonguntaa
tuulen puhaltaessa Muonionjokea
pyörteillessä Kotasaarenmukan mutkassa,
kuin eläintä ammuttaisiin
tai iskettäisiin miekalla pimeässä
Ja puiden sisällä repeäviä railoja
mahlan jäätyessä niiden pienissä suonissa
Tämä yö on kipeä ja kaunis
13 05 22. Muisto pakkasyöstä lokakuussa 2009 (ja seuraavana aamuna kirveellähakattu avanto). Väärinkäsitysten välttämiseksi tulkoon mainituksi, että tukahtumisen varsinaisena syynä ei voida pitää enkä pidä suhteen toista osapuolta, vaan omia vääriä valintojani ja niiden seurauksia.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit