Mitä kauemmin vaatteet on koneessa -
vaikka kone olisi oikein täytetty,
päässä tieto tarvittavasta ohjelmasta
ja oikea pesunestekin valmiina,
mutta virta ei ole päällä.
Jatkan allegoriaa.
Tai ajatellaan tilanne:
Ihminen, joka on tahrinut itsensä, siis
joku, joka on toooosi likainen, yltäpäältä
omassa kurassa, kaataa päälleen
hyvää pesuainetta, hinkkaa itseään sienellä.
Huomaako edes että vesi on poikki?
Sitä pahemmalta ne haisee.
Sanot, että onpa siinä paska runo,
hymähdät, ja minäkin naurahdan, kiedon käteni
ympärillesi, suutelen poskipäätä -
Ja yritän olla huomaamatta
syvällisten keskustelujemme alle haudatun
puhumattomuuden, monien epävakaiden tekojemme
käsittelemättömyyden, läheisriippuvuuden, molemminpuolisen
hyväksikäytön, sanattomalla sopimuksella ylläpidetyn
väistämisen - sen sottaisen lopputuloksen.
Kakkakikkareet olkapäillämme
kävelemme hymyillen ihmisten virrassa.
Koska pelkäsimme
vedenkäytöstä koituvaa laskua.
Kuinka suloinen oletkaan rakkaani,
oi, kuinka suloinen, kuinka ihosi hehkuukaan
näinä kuulaina kesäöinä.
Fiktio tapahtui 02 04 22 noin klo 14:45 - 15:15. Vankka todellisuuspohja: koneeseen kertyi pyykkiä, osa hikisiä, yksi kastunut paita. Kun viimein laitoin koneen päälle märkä paita oli ollut koneessa varmaan kaksi viikkoa. Nyt kolme kertaa pestyäni vaatteissa on yhä pistävä, hometta muistuttava haju. Eilen illalla ennen saunaa laitoin vaatteet, kolmannen kerran pestyt, yöksi ulos, jos ehkä pakastuminen poistaisi hajua. Tositapahtumasta sain aiheen allegoriaan, nimeksi tuli "Pesukoneen vaaroja huolimattomalle käyttäjälle". Alkuperäinen runo eli sen kirjoittaminen tapahtui noin 14:45 - 14:55. Yllätin itseni jatkamalla runoa (15:00 - 15:15). Alkuperäinen runo jäi ensimmäiseksi säkeistöksi, muutin otsikon. Tapahtuman kokonaiskesto noin 14:45 - 15:15.
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vankkaa realismia,pidän