Olen tänään surrut kaikkia niitä poikaystäviä,
joita ei ollut,
mutta olisi voinut olla.
Jos olisin useammin sanonut kyllä,
enkä peloissani ei.
Olen surrut kaikkia niitä hymyjä ja ensitreffejä,
joita ei ikinä tullut.
Valehtelen,
olen miettinyt vain yhtä hymyä,
sillä olen taas miettinyt sinua liian paljon.
Olen tänään miettinyt,
millaista se kaikki olisi ollut.
Mutta muistoni sinusta ovat haaleita,
enkä saa niistä enää kiinni,
vaikka taidat olla nykyisin kantikkaampi
Vai olitko aina kantikas?
Sanonko tänään väärälle ihmiselle kyllä,
koska pelkään katuvani,
jos sanon ei?
Toisaalta,
en tainnut ikinä sanoa ei.
Koska kumpikaan meistä ei uskaltanut edes kysyä.
Olen tänään surrut kaikkia niitä hetkiä kanssasi,
joita ei ikinä ollut.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit