Oletko vielä piha ilman sadettajaa?

Runoilija Miss Parkkipaikka

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 7.12.2004
Viimeksi paikalla: 31.7.2023 12:22

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Elämä on vienyt ja tuonut.
Muokannut.

Ja sitä olen myös muokannut.
Koska onni onkin
olemassa.
 

Olen tänään surrut kaikkia niitä poikaystäviä,
joita ei ollut,

mutta olisi voinut olla.
Jos olisin useammin sanonut kyllä,
enkä peloissani ei.

Olen surrut kaikkia niitä hymyjä ja ensitreffejä,
joita ei ikinä tullut.


Valehtelen,
olen miettinyt vain yhtä hymyä,

sillä olen taas miettinyt sinua liian paljon.

Olen tänään miettinyt,
millaista se kaikki olisi ollut.
Mutta muistoni sinusta ovat haaleita,
enkä saa niistä enää kiinni,
vaikka taidat olla nykyisin kantikkaampi
Vai olitko aina kantikas?

Sanonko tänään väärälle ihmiselle kyllä,
koska pelkään katuvani,
jos sanon ei?


Toisaalta,
en tainnut ikinä sanoa ei.

Koska kumpikaan meistä ei uskaltanut edes kysyä.


Olen tänään surrut kaikkia niitä hetkiä kanssasi,
joita ei ikinä ollut.

Selite: 
Kun muistat, vaikka et halua.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

muistot on kyllä viheliäisiä. ja hetket jotka elää omaa elämää. sanat joita on sanottu ilman että kukaan lopulta edes kuuli. hieno teksti kaikessa surullisuudessaan.
Tuo kyllä kuvastaa tämän runon fiilistä hyvin "hetket, jotka elää omaa elämää". Kiitos!
Hyvin rakennettu ajatusten virta, teksti etenee ilman karikoita alusta loppuun asti. Ja osuu useimpiin.
Osuu ainakin muistojen karikoihin. Kiitos!
Hyvin tuumailtu - ja kyselty. Sitä tulee usein katuneeksi enemmän sellaista, mikä jäi tekemättä kuin sitä, mitä tuli tehtyä...
Kiitos! Jälkiviisaushan on paras laji ja jossittelu kovin helppoa.
Tiedätkö, tämän runon talletan suosikkeihin. Sanasi resonoivat menetettyjen mahdollisuuksien särkemää sydäntä.
 

Käyttäjän kaikki runot