rakas

rakas, sulla on kohta vaativa leikkaus edessä.
ja me ollaan oltu nyt vuosi kihloissa kohta.
reilu neljä kuukautta naimisissa.

ollaan koettu paljon kaikkee, haastavaa,turhauttavaa,vaikeeta asiaa.
surua, pettymystä, turhautumista.
itkua,pelkoa,odotusta.
mitä ihmisen pieneen elämään nyt sit ikinä mahtuukaan.

asiat muuttuu niin paljon koko ajan. välillä on tasasta.
välillä taas myrskyää. välillä kaikki hajoo käsiin,ja kumpikaan ei jaksa,

mutta kun yhdessä halutaan selvitä
.tuli mitä tuli niin jostain on kammettu ne voimat.
jatkaa,jaksaa,luottaa siihen että kaikki vielä kääntyy parhaaks.
vaikka ei yhtään tuntuis siltä.
ja tuntuu että missään ei todellakaan oo mitään järkee.

toivotaan vauvaa,mutta sen saaminen tuntuu mahdottomalta yritykseltä,
jota vaan koskaan ei palkita.


onko sulla leikkauksen jälkeen enää elämää.

ja minkälaista elämää.
auuttaako se ja pääset kuntoutuun.
annetaanko meille vauva. vai otetaanko sutki multa pois,

mistä tiedän. jäänköö yksin.

jos jotain tuleekin ettet selviä.
vaikka haluan luottaa että selviät ja asiat paranee.
ja pääset elään vielä kunnollistakin elämää. ja päästään yhdessä elään.
kaikkien näiden vaiheiden ja koettelemusten jälkeen mitä on ollu.
mitä kukaan muu ihminen ei voi ymmärtää joka ei elä meidän kanssa tätä arkee,.

me vaaan selvitään.
ja sanot että selviäisin yksin ilman suaki. kun oon niin vahva.

varmaan selviäisinkin,mutta vaikeeta ja haikeeta se tulis oleen. kun on tottunu että oot elämässä ja vieressä

ja koetaan yhdessä asioita. iloja ja suruja...

oon tottunu sun hymyyn,nauruun,huumoriin,
kosketukseen,halaukseen,rakkauteen ja välittämiseen.

mitä elämä olis ilman  sitä.

vaikka sanotkin,että tulisit luokseni aina kultasiipi perhosena.


voisin tuntea ja nähdä sen,mutta eihän se olis sama asia,

mutta ei elämästä voi ikinä tietää mitä tulee tapahtuun.

siks oon aina kiitollinen siitä mitä oon saanu olla sun vaimona ja mitä ollaan koettu.

mää elin 15 vuotta ilman isää.

kaikki nuoruus ja teinivuodet.. aikuisuuden kynnykselle ja kolmekymppiseks asti, ja kun sää tulit mun elämään

heräsin aivan kuin uudestaan henkiiin että oon saaanu isän takasin.
turvallisuutesi,rauhallisuutesi,huumorisi ja kaikki on muistuttamassa siitä,
ihanasti ja kipeestikin välillä että mulla on ollu joskus isä joka on ollu samanlainen höppänä pöppänä, höpönassu kun sää oot. 

ei multa taas voida viedä sitä isä hahmoo pois 
<3

vuosi on lyhyt aika olla yhdessä kaikista vuosista mitä ihminen voi elää. 365 päivää


no ainakin yks mun elämän suurista haaveista on toteutunu tässä elämässä
olla morsian 


ensitapaamisesta tähän asti on paljon ollut rakkautta,.

ja oon koko ajan ollu valmis kaikkiin näihin haasteisiin.
mihin mulla on ollu aikaa varautua koko tää vuosi.

vaikka on jotain muutoksiakin tilanteessa tullu, naimisiin menon yhteydessä.

mitkä hankaloittaa,vaikeuttaa,turhauttaa meidän elämää monessakin mielessä.
mitä kukaan muu ei koe. eikä varmasti voi samaistua eikä ymmärrä.

vaikka oon omaishoitaja, saan ja saadaan apua hoitajilta ja avustajilta

mutta suurin apu saadaan Jumalalta.

ei tarvitse miettiä. vaan voi luottaa

että mitään ei tapahdu, ilman Jumalalan sallimusta



en mää hoida sua omalla voimalla
enkä- rakkaudella
- vaan Jumalan antamalla voimalla ja rakkaudella,.

vaikka tohon sun syvään masennukseen mää en voi saada valonpilkahdustakaan

monesti turhautuneena oon yrittäny.

mutta kun erityisherkkänä,imen kaikkien muidenkin tunteet itteeni voimakkaasti.

saati sitten rakkaimman ja tärkeimmän ihmisen.

haluaisin,että sulla olis hyvä olla ja voisin jotenki auttaa.

mutta kun en voi, niin mun on pakko ulkoistaa sun ongelmat kokonaan.
ja keskittyä vaan itteeni,koska se on kaikista raskainta mulle ja mun omalle henkiselle hyvinvoinnille. 

mutta viikko enää siihen kun kaikki voi muuttua.

se luo toivoa ja rohkeutta luottaa siihen, että jaksan ja jaksetaan.

mitä tahansa hyvää voi olla vielä edessäpäin.

me voidaan saada se vauva, me voidaan yhdessä mennä lenkille, kävellen.

sateessa ja auringonpaisteessa, sun sairaus ei syö sua kokonaan. ei kuluta sun voimia enää

vaan sää elät ja hengität

mää vien sut kalaan. ja me mennää yhdessä ongelle.

kun sää niin paljon haluat  sitä mitä oot harrastanu lapsesta asti


sää voit vielä päästä kokeen sen uudelleen

sää voit vielä nähdä että tulevaisuudessa on toivoo


mää en tiedä onko mikään näistä asioista oikeesti mahdollisia tässä elämässä

mutta haluan yrittää ees uskoo siihen,.,.

että kaikki tää tuska mitä mää oon kokenu 15 sta vuotta.


ennen ku tutustuin suhun



ja kaikki se tuska mitä sää oot kokenu
tän kolmen vuoden aikana ku oot tossa tilanteessa ollu


niin varmasti palkitaaan


mää tein duunia 15 vuotta päästäkseni ahdistuksen kierteestä vihdoin eroon

ja oon saanu olla sun kaa,


ja sit meille tapahtuu ennen häitä, kihlausaikana kahet hautajaiset, 


siinä on jo niin paljon yhelle elämälle

ja se teet paljon duunia sen eteen että kuntoudut,



fyssarissa ja toimintaterapiassa
 ja ylipäätään elät kaikkien noiden sun sairauksien kaa



niin pakko se työ on palkita

ei kukaan jaksa tollasta

sun on ollu vähän pakko jaksaa