Elämä kulkee
näkymättömänä
tässä
aivan vieressäni.
Viisainta on hapuilla
siihen suuntaan,
etsiä sen kättä
omaan käteen,
kulkea keralla.
Ei sillä ole kelloa,
ei puhelinta,
ne se on hukannut,
mutta aivan varmasti
se kulkee oikeaan suuntaan.
Se tietää tarkalleen,
mihin se on menossa,
(vaikka minä en sitä tiedä)
ja milloin se saapuu perille.
Kaiken aikaa kuolema,
joka on seurannut kintereillä,
jää jälkeen, huonokuntoinen.
Elämä mutkittelee,
etsii sivupolkuja,
yllättäen palailee jonkin matkaa takaisinkin.
Sillä tavoin sillä on taito
eksyttää monin keinoin
perässä hiippailevaa kuolemaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut