teet siivuistani uusia
maalaat niitä
käytät mitä ihmeellisempiä sävyjä
olet osa tätä kaikkea
sinfoniaa, oodeina tulet
piirrät kuvioita
pisteitä, pilkkuja ja viivoja
niin ja mitä tahansa
tästä tuleekin lopulta
tämä on kuin maisema
omanlainen aamurusko ja illtahehku
minä olen vasta peruskiviä
yksi niistä kukkasten tiivistämä
yksi elämä, yksi kaunis ja ruma
jotain tässä kaikessa
samoissa aalloissa ajehdimme
kuulemme ihmishelinän
olemme elämän osa,
maapallo huojuu vielä.
8.11.2019 (C) HH
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut