synkän metsän reunassa
kolmipiikki sarvipää
säikähtäneenä haluansa haavoittua
rajalla vapauden, vankeuden
ja minä sinulle,
luonnoton uhka
rakkaudellani sinut vain raatelisin
miten kuvittelinkaan sinun minua lähestyvän,
eihän sinulle koskaan opetettu mitään aukinaisesta, paljaasta
ja minä sinusta leijonaa
minä, Mimosan tytär
leijonampi meistä
Jumalat ja Darwinkin nauravat minulle saman pöydän ääressä
ja kun kuu kutistaa itsensä sirpiksi auringon tulla
minä tulen aukealta
sinä synkän siimeksestä
ja me katsomme kaukaa
luopuvan laulusta
kauriin kyynel
ehkä seuraavassa elämässä olemme samaa lajia
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvää vapaata vaiherikasta...kookas ajatuksien valikko. Laajempi kuin onkaan.
Sarvipääköhän se tässä on välissä...Pellonreunan puskikossa.
Hieno,pidän.
Upea tosiaan
Huikea! Kauneus siitä kun haluaa ja toivoo ja unelmoi saavansa....tietää että käsi ei riitä....mutta silti uskoo! Upeaa!
Sivut