kadulla harhailee
eksyneen oloinen vanha mies
ja aivoissa takoo sanat,
kotiin, kotiin, kotiin -
Mikä ovi?
Mikä kerros?
Mikä rappu?
Mikä talo?
Mikä kortteli?
Mikä katu?
Mikä kaupunki?
nuo ihmiset jalkakäytävällä,
heidän tuntemattomat kasvonsa
kuin pimeässä metsässä,
jossa jokainen runko
toinen toisensa kaltainen
elävä ja vastaamaton
poissa juuriltaan
etäällä omistaan
muistissa harpintarkka alue
lapsuutensa korttelipihan perällä
jossa betonin halkeamaan
tungettu savukkeen natsa
siinä muuriin nojaten
(sen hän muistaa)
me kulman pojat
salaa vedettiin
ensihenkoset
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sillä äidilläni on todettu keväällä alzheimer. Hänkin muistaa parhaiten vanhat asiat niin kuin runosi henkilö.
Sivut