Maailma kietoutuu ympärilleni.
Taivun sen mukana mutkalle.
Nappaan värejä puiden lehdistä,
ja pihavaloista.
Lapsuuden kesien muistikuvista.
Menneistä suudelmista ja lempilauluistani.
Rakkauksista ja särkyneistä sydämistä.
Kaikki sekoittuu minuun.
Tai ehkä minä kaikkeen.
Paletissani on maailmani.
Huomaan sen olevan värikäs,
mutta pieni.
Ehkä maailmassa ei ole muuta,
kun tarkoitus etsiä se,
joka jakaa värinsä kanssasi.
Ehkä silloin viimein tuntee,
että niitä on tarpeeksi.
Selite:
Kai sitä kesän tullen saa paatunut kyynikkokin vähän irroitella.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mnesti lukemalla saa aina jotain uutta.
Värien etsintä, niin - siinäpä se,
elämän tarkoitus <3