Avaan silmäni.
Haluaisin jonkun laittavansa sormensa
minun sormieni väliin.
Haluisin katsoa viereeni ja nähdä siinä jonkun.
Mutta en halua sen olevan sinä.
Haluan sen olevan jotain enemmän.
Jotain hyväksyvämpää.
Jotain, joka katsoisi minua siten,
miten sinä et katsonut, kuin pienen hetken.
Kavahtava ajatus,
kuin häivähdys eilisestä.
Sydämeni pysähtyy toviksi.
Huuliltani lipsahti nimesi pitkästä aikaa.
En edes sinua ole liiemmin kaivannut,
mutta silti se sai sydämeni tärähtämään.
Tietynlaisia rakkauksia ei unohda koskaan.
Ne on niitä, jotka tulevat aina pysäyttämään sydämen.
Ne on niitä, jotka laittaa ihon kuiskaamaan.
Pakottaa laittamaan silmät kiinni.
Koskettamaan käsillä ilmaa.
Sormenpäät kulkemaan tuttua linjaa,
ihan kuin viimeistä kertaa ne tuntisi kasvosi piirteet.
Kuin viimeiset nuotit rakkauslaulusta,
saat vieläkin mieleni sointumaan kauniisti.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
-niitä rakkauksia on monia, ihanasti tämä kirjoitettu on!
-ei ehkä hän ollut ensimmäinen rakkauteni, eikä viimeinenkään, mutta
-sen hetken tiesin että elin totta joka sekunnin, kun sinut kohtasin!
(tämä muisto menneistä elämistä")