Pimeys

Runoilija Moonandi

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 25.8.2018
Viimeksi paikalla: 22.4.2020 22:34

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-
Lähetä viesti
Estä käyttäjä
Tallenna suosikkeihin
Suosittele

Ja niin me kasvatimme selkäämme siivet. 
Kirjoitimme niihin syvimmät unelmamme.
Ja annoimme tuulen kuljettaa niin kuin se kauneimmin kuljetti.


Vuonna 2010 elämässäni tapahtui paljon. Yhtenä yönä heräsin siihen, että minusta kumpusi sanoja. Oli etsittävä kynä ja paperia, laitettava nuo sanat paperille.
Sen jälkeen olen omaksi ilokseni kirjoitellut tolkuttoman määrän tekstiä, milloin mitäkin, lyhyesti ja pitkästi. Kirjoitan virtaa, koskaan sitä jälkikäteen muuttamatta tai korjailematta (vaikka kyllä niin välillä tekisi mieli...). Tämän sivuston löysin nyt elokuussa 2018. Mikä ilo! Melkoinen aarrearkku upeaa tekstiä. On mukava lukea teidän muiden runoja ja julkaista niitä omiakin. Jännää havaita, mikä kynnys on laskea esiin jotain joskus kirjoitettua, jotain joka tuntuu vanhalta ja niin läpi purrulta. Mutta silti, kivaa! Kiitos mukana olosta, mahdollisuudesta lukea tekstejänne ja kuulla omien kirjoitusten muissa nostattamista fiiliksistä. Iloa syksyysi!
 
Suosittelen:
<span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> New England <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Joonatan <span class="sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Neito68
 
Pimeys,
peittää alleen kaiken.
Luonto sopeutuu,
odottaa uuden päivän koittoa.

Ja toiset juhlivat,
ylistävät pimeyden antamaa suojaa,
turvaväriä jolla metsästää,
varjoja joissa kulkea turvassa.
Ja me sytytämme lamput,
valaisemme kaiken minkä pystymme.
Pelkäämme sitä metsästäjää,
joka elää pimeydestä.
Pelkäämme omia sävyjämme,
jotka pimeys tuo esille.

Valolla suojaamme todelliset värimme,
valo on turkkimme
jonka alle piiloutua,
näkyvillä,
näkymättömissä.
 
 
Selite: 
Taas arkistoista fiilistelyä. Olen saanut hyviä kehitysehdotuksia tekstieni jakamisesta osiin, ajatustaukojen "antamisesta". Nyt yritin, mutta onpa taiteenlaji tuokin! Jakaa voisi vaikka kuinka monella tavalla. Auttakaas mua oppimaan! Eli kiitos kaikista kommenteista, menneistä ja tulevista :)
oletus

Luotu 30.8.2018

Kategoria: 
Runo
 

Kommentit

30.8.2018 8:42 epeli
Runossasi on valovoima ajaton.
 
30.8.2018 21:49 Moonandi
Kiitos!
30.8.2018 8:44 Pikefisher74
Lapsille sanonut ettei pimeässä ole mitään pelättävää.
Itse vaan muuttuu kun valo ei ole paikalla.
Hieno runo.
Toisista tulee pimeässä alastomia.
Toiset pukevat sen mieluusti ylleen.
30.8.2018 8:57 Joonatan
Noi kaksi viimeistä riviä toimisi yksinäänkin puhuttelevana runona. Aion varastaa käyttööni ;)
30.8.2018 9:10 Pikefisher74
Ole hyvä. Sen suo ilomielin.
Olkoon mun lunnaat,
Sun runoistasi.
30.8.2018 21:48 Moonandi

Kiitos.

Ja vau todellakin noille kahdelle viimeiselle lauseelle, puhuttelee!

30.8.2018 8:55 Joonatan
Huikea tämäkin, kovin totta. Surullista ja totta. Kosketti ja sai ajattelemaan etenkin tuo "luonto sopeutuu" -kohta. Voi kun me vain annettaiskin sen sopeutua, eikä väkivallalla pakotettaisi alistumaan tahtoomme. Ja kun itsekin osattaisi elää sen rytmissä, rinnalla. 
30.8.2018 21:50 Moonandi
Viisaita sanoja. 
Kiitos!
30.8.2018 10:48 arlette
Toisaalta, ehkä pimeys onkin harha, jonka valo paljastaa? Mielenkiintoisia runoja sinulla, mutta saattaisi olla tehokasta hieman tiivistää?
30.8.2018 22:08 Moonandi

 Ihan kaikki on mahdollista! :)

Minä tosiaan lähes automaattikirjoitan näitä itsestäni ulos. Se on sellaista itsessä olevan peilailua enkä mieti yhtään mitä sormet paperille kirjoittavat. Toisaalta mulla on aina ollut vahva tunne, että en niitä korjaile kirjoittamisen jälkeen (tämän päätöksen otan kyllä uuteen tarkasteluun).  Olen "toisaalta, mutta toisaalta" -tyyppiä, jokaisessa aiheessa on niin valtavan monta kuvakulmaa. Luulen, että nämä minun kirjoitukset ei tiivisty ennen kuin jokin minussa tiivistyy taikka selkiytyy. 

Kiitos mukavasta kommentista! 

30.8.2018 15:52 Star
Tosiaankin, osaat jo nyt kirjoittaa hyvin. Ei mitään lisättävää <3
30.8.2018 22:09 Moonandi
Kiitos! <3
 

Käyttäjän kaikki runot

Runoilija Runon nimi LuontipäiväLajittele nousevasti Kommentteja Kategoria
Moonandi Kimallus 31.1.2019 4 Runo
Moonandi Elämän rytminen laulu 29.11.2018 2 Runo
Moonandi Hiljainen huuto 7.9.2018 6 Runo
Moonandi Varjoista 31.8.2018 7 Runo
Moonandi Puhallus 30.8.2018 5 Runo
Moonandi Rakkaani, Ystäväni 30.8.2018 3 Runo
Moonandi Pimeys 30.8.2018 12 Runo
Moonandi Hiljaisuus 29.8.2018 16 Runo
Moonandi Maailmojen välissä 27.8.2018 8 Runo
Moonandi Iho iholla 26.8.2018 5 Runo
Näytetään tulokset 1 - 10 / 10