Runolintuni istuvi oksallaan.
Oli aamu ja hiljaa maa.
Oli aamussa taikaa, -sen tunnet kai-
puun lehtinen hiljaa havista sai,
vesi lainehti hiljaa, salaa.
Runolintuni ääntänsä selvittäen
vähän yritti laulaa, - se rukka.
Elokuiseen aamuun se kadottaen
oli äänensä, lintunen taivaallinen,
se surkea takkutukka.
Vaan suki se kunnolla sulkiaan
ja kohotti rintaa ja päätä.
Se ylväänä, turkkinsa pörhöllään
ja auringonsäteitä silmillään
uhmasi koleaa säätä.
Vaikka laulu ei heti soinnukkaan
se uskalsi laulaa silti.
Se lauloi päivääni toivoaan
ja toisia, joista voimaa saan.
Olin turhista huolista irti!
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit