Kirosin kohtaloani,
haaveillessani vapaudesta.
Töitä, töitä, töitä,
töissä, töissä, töissä.
Joku toinen toisella puollella maailmaa
kiroaa ja haaveilee samaan aikaan,
tosin kahlittuna ja aseella pakotettuna.
Orjuuden monet kasvot,
suhteellista sekin tietysti.
Istun työpöytäni äärellä
kuorien pistaasipähkinöitä
sormenpäät verillä.
Samaan aikaan joku toinen
toisella puolella maailmaa
yrittää paeta orjuudestaan,
sormenpäät verillä
raapien vankityrmänsä seinää.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaikki on suhteellista