minä olen yhä
juoksentelen, tuumailen, runoilen
hengästyn pakkastuulessa nopeammin kuin koskaan
en ymmärrä matematiikkaa tai kiinnostu fysiikasta
enkä pysy pystyssä viikonloppuisin,
olen kuin huojuva vesiliukumäki ja sitten aamun yskä
ja sinä kuuntelet tyynenä
kun sanon että hetkonen, nyt taidan kyllä oksentaa
sinä tulet silittämään minun kehoni osia
suljet verhot mutta minä pyydän jättämään oven auki
koska niin se peittää peilin
ja sinä sanot että no tuo nyt on ihan järjetöntä
niin
kerro mitä on järki
koska minä teen kaikkeni, sipsuttelen portaat enkä vapise
pesaisen lempimukini ja tarjoan sinulle kahvia
sekoitan maitoa, en läikytä
olen kuin loppuunkulutettu automaatti
revin arpea pohkeesta eikä se nyt ainakaan satu
koska sattuminen on vain sitä että tuntuu
vähän lujempaa
kysy mikä minua oikeastaan tarkalleen vaivaa
niin voin vastata että kaikki maailman tuulet sekä
pikkuruisetkin monsuunisateet siellä jossakin
tai hyss ole sittenkin ihan hiljaa vain
oikeasti mietin ihan täsmälleen samaa kuin sinäkin
että ryhdistäydynköhän minä jo kohta
tai ikinä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
