Kuljen taas tuota autiota metsätietä
ainoastaan kuun valo on mun oppaanain,
en muuta liikettä nää
en näe tuulen virettäkään,
Metsästä kuulen ääniä
niitä kuuntelen ja muistelen mä menneitä,
aikoja hyviä niitä kultaisia
nyt vaan muistoja niitä kultaakin arvokaampia,
Metsä polun päähän tulen
jätän metsän ikiaikaisen,
Viellä tulen kulkemaan muistojen metsään
siihen paikkaan jossa jokainen saa muistella omiaan
omai rakkaitaan niitä jotka ovat jo elämästä kadonneet
niitä jotka ovat jo ehkä kuolleet ja taivaaseen siirtyneet...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
