Emme olleet tavanneet koskaan,
emme puhuneet,
tuskin edes tunsimme toisia,
silti nyt näimme,
emme kahden,
vaikka minä olin yksin,
toit seurassasi toisen,
jonka minäkin tunsin,
hymyilin,
vaikka minua pelotti,
sinua kunnioitin,
tunsin halua painautua polvilleni,
olin kuullut,
juttuja sinusta,
hävitin kaikkai surut,
esittäen kovanaamaista,
en nauranut,
kertaakaan sinä aikana,
kun näin sinut,
olin pokerinaamana,
En ole varma,
kadunko sitä nyt,
sinua edelleen kunnioitan,
vaikken sitä näyttänyt.
Selite:
Tuli tällainen runo kun aloin miettimään kohtaamistani erään nykyisen hyvän ystäväni kanssa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
