Ilman sinua,
rämpisin kai pohjan vehreässä mudassa,
kumisaappaani hukanneena
Olisin kai tuominnut itseni,
sillä enhän minä halua tahallani,
tai tahtomattani,
satuttaa,
ketään
Olisin kai,
empinyt
ja kulkenut eteenpäin,
käsi kädessä,
onnettomuuteni kanssa
Olisin kai,
antanut
kaiken minuuteni hukkua,
toisen tarpeiden tyydyttämiseen
Mutta sinä olit ajoissa siinä,
tarttumassa mieleeni,
"kuin tilauksesta"
Ilman sinua,
tuskin hymyilisin nyt,
kuin en olisi koskaan ennen,
siihen kyennyt
Ja ehkä, en edes olisi.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
