Karkasi valaita katsomaan

Joen kivikkoisella rannalla
on tuo poika,
kaarnalaivoja uittelemassa

Ja hän pärjää ilman
sitä iloakin,
joka soutuveneen kyydissä karkasi

Tuo poika tietää että täytyy astua ylöspäin,
vaikka vain yrittää vastoin tahtoaan

Tunnenko tuota,
kovaa routaa jalkojeni pohjissa,
kirpeää tuulta hymykuopissa,
kun tämä tällainen turvaton mieleni vaeltaa alas laaksoissa

Kas, mihin karkasit sinä tyttö,
tuon pojan ilo,
Pohjoinen

Etkö huomannut hänen hapuilleen,
varoen kättäsi koskeneen,
etkö huomannut kaarnalaivaa,
taskussasi painaneen

Siellä kivikkoisella rannalla,
ehkä on tuo poika vieläkin,
kaarnalaivojaan uittelemassa

Yksin ei tahtoisi, mutta pärjää ilman
sitä iloakin,
joka soutuveneen kyydissä karkasi

Nyt kovettuneet ovat jalkojeni pohjat,
karkean roudan kylmäämät,
on tuulen tuomia jäähippuja hymykuopissa,
kun tämä tällainen turvaton mieli,
niin kauas karkasi vain valaita katsomaan

Lähtee laivasi heti takaisin,
kun tämä tuuli vihdoin hieman lämpöisempänä puhaltaa luoksesi