Kuinka painavaksi pääni onkaan käynyt harteillani
mikä vaiva on
nostaa katseeni ja nähdä.
Oi mutta kuinka sinä oletkaan näkemisen arvoinen
Miten kauas onkaan minusta karannut se sensuaalisuus
joka kerran toi kylmät sormeni
hänen lämpimälle niskalleen.
Sinä et tuntunut edes huomaavan miten kätesi kehollani potkaisi pulssiani.
Kaikesta huolimatta
sinussa minä voisin nähdä horisontin
joka kurottaa koskettaa kohottaa
ja tekisi minut näkyväksi
jälleen kerran.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi