Makaan sängyssäni, joka on tarkoitettu kahdelle, se on niin sanottu nuoren parin vuode, jossa täytyy olla niin kiinni että kuulee toisen sydämen lyönnit. Siinä sängyssä, jossa on vaaleansiniset satiinilakanat ja viisi tyynyä, siinä missä sinä tuijotit tummaa kattoa ja siinä olevia tähtikuvioita, joiden piti jäljitellä Otavaa ja muita niitä oikeita. Ne menivät vinoon eikä niistä tullut oikeita eikä kokonaisia, mutta eihän minustakaan tullut.
Peitossa ei ole enää sinun tuoksuasi, joka muistuttaisi niistä hetkistä, kun en ollut yksin. Koko maailma vihasi eikä missään ollut toivoa, mutta sain olla siinä sängyssä sylissäsi, me vastaan muu maailma ei ollutkaan enää niin säälittävää. Siinä ei ollut kuin hieman toivoa paremmasta, mutta siinä oli sinä ja se riitti minulle.
Nyt sänkyni on tyhjä. Minusta piti tulla iskunkestävä, sellainen ettei kolhut aiheuta sydämeen kuoppia. Sellainen, että tämä paha päivä loppuu joskus ja että kaikilla on mahdollisuus onneen.
Mikään ei saa minua enää ylös täältä. Tämä on ainoa suoja vaikka tyynyliinat ovat veressä, ne merkitsevät sitä elämää josta ei selviä ilman arpia. Mikään ei saa minua enää aiheuttamaan lisää kipua muille eikä itselleni, en nouse täältä enää enkä halua edes herätä niistä sametin pehmeistä unista, jotka tuovat sinut takaisin.
MISSÄ HELVETISSÄ ON SUN SYDÄN
Minä en tiedä. Olen hukkunut enemmän kuin muurahainen Atlantin valtamereen, olen syvällä tässä pelossa eikä missään näytä olevan ylimääräisiä käsiä, jotka auttaisivat ylös. Mikään ei ole niin kuin ennen sillä ei ole enää mitään.
Minulla on merkkinä sinusta enää ne purkit, jotka jätit tänne viimeisenä iltanasi ja ne sanat, jotka kuiskasit ennen kuin menit. Ei ole sellaista päivää, kun en muistaisi sitä mitä silloin sanoit. Ei ole sellaista päivää, jona edes kuvittelisin antavani itselleni anteeksi. Ei ole sellaista päivää, jona huomaisin, että aurinko paistaa sälekaihtimien välistä sisään ja valaisee tumman seinän, tähtikuviot ja sängyn, joka on enää vain minun loputtoman suruni sijattu hetki.
"Mä tulen huomenna uudestaan, jos vaan pystyn. Riippuu siitäkin että onko mulla kotia enää huomenna, riippuu siitä että oonko mä kunnossa enää huomenna. Nähdään ehkä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
