mut potkaistiin pois laksosta, missä kaikken piti olla hyvin. mamma rakasti pappaa, ja muumipeikon rakkauden piti olla ikuista. ei ilmalaivaa saatu lentämään
nyt olen yksinäinen tuutikki mökissä, jonka pitäisi rakastaa karua elämää. kuunnella aaltojen pauhinaa. olenkin ninni, joka kokonaan kadotti itsensä. tai se mymmeli jota poliisi hölmösti rakastaa.
majakanvartia olen mä saarella. lamppu iäksi on kai palanut.
joku tuhton pienellä veneellä lähetti
-jos se mulle valon tois.
sinä löysin nuuskamuikkusen polun, jonka kulkee yksinäisten vuorten yli. minä taisin sittenkin jäädä sille sillalle. eikä kaarnalaivat enää ui.
Selite:
kuukausien ja ja vuosien jälkeen ryhdyin taas kirjoittamaan. sinä sait sen aikaan. ei ole enää meidän muumimaailmaa:(
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
*Sanaton* Surullinen ja haikea, kuitenkin todella kaunis. Odotan saavani lukea taas useammin runojasi.
Sanaton olen minäkin... Loistava, vaatimattomasti ilmaistuna.