Tänään
haluaisin viiltää ranteeni auki:
tulkita virtaavasta verestä
elämänjanon ja -tuskan kaavan,
peitellä jälkiä hätäisin liikkein,
liian pienin kangaskaistalein
[olla kotona
siinä minuudessa,
joka vuosia sitten
halkeilleena
istui vuoteensa reunalla
peläten putoamista,
kontrollin menettämistä ja sitä,
että ei koskaan pääsisikään pois kaikesta siitä]
Minä pakahdun tähän
vihaan ja rakkauteen,
epätoivoon ja optimismiin,
näihin tuhansiin tunteisiin,
jotka riiputtavat minua perässänsä
enkä enää tiedä,
mikä johtuu mistäkin,
mihin tulisi pyrkiä tai
mitä välttää, pelätä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi