Tuskaa ja iloa ylenmäärin,
tänä pyhänä maailma antoi,
pääni ei sitä kaikkea enää sulata.
Uutta ja kummaa,
samalla kaikki omaa.
Liikaa ja lujaa,
sinä tuhoat minua,
vain kai uudeksi muovaten.
Annan sen tapahtua,
jopa sitä kaivaten.
Jos joskus olen jotakin
ihmistä kipeästi tarvinnut,
en ollut tiennyt vielä sinusta,
joka jättää minut vaille sanoja
tätä tunnetta kuvaamaan;
uhraten maailmansa.
Itken. Ilosta.
Uusi minä kuoriutuu.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aivan mahtava:)! täynnä tunnetta!