taittoviivaa...
Mä kuljen tätä taittoviivaa pitkin, valkoista ja tyhjempääkin tyhjemmän paperiarkin.
En osaa kauniiksi värittää, en kauniiksi koristaa.
aina saapuessani reunalle,näen kaiken liian suurena, pelottavan tuntemattomana.
Siks aina selkäni käännän, kuljen viivaa pitkin, toivoen vain jonkun siihen
jonain päivänä nimensä edes kirjoittavan,
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi