Pyörteissä elämän,
sillalla yllä lempeän virran,
kesäyön kuulaassa sylissä,
käpertyy kaksi kaltaistaan,
koittaen eheyttää sielujaan.
Imeä voimaa alkukantaista,
uskoa itse elämään.
Yllä uoman katson,
kuinka puu kurkoittaa
vilvoittavaan veteen,
sitä ahnaasti janoten
ja veden virratessa
annan syleilysi
virvoittaa itseni.
Se virkiste vain
minäkin voin olla.
Toivottavasti se saa sinut kukkimaan...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi