Kuuntele.
Tätä sadetta,
joka kohisten nousee,
kyyneleet
silmistämme
pesee.
Ne meille jäi.
Ei elämä
liikoja antanut,
etkä sinä
rakkautta kantanut.
Kuuntele.
Tätä sadetta,
joka silmistäni virtailee,
sinua
ikävöiden
solisee.
Se minulle jäi.
Ei elämä
minua tappanut,
vaikka et
minua halunnut.
Kuuntele.
Tätä sadetta,
joka kohisten laskee,
maahan
kuivaan
putoilee.
Se sinulle jäi.
Ei elämä
siihen päättynyt,
enkä minä
sinua hylännyt.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upeaa
Oih ja voih, miten kaunista!
Rakastan sadetta, myrskyäkin.
Rakastan runojasi.
aivan loistava runo! täydellistä sanojen muotoilua ja tekstin asettelua ja ja ja.. :D kuulostipa ihan joltain sisustusjutulta. joka tapauksessa täydellinen runo, hienosti olet kuvannut tunteesi paperille. :)
Herkkä, haikean kaunis runo
Hienosti , monipuolisesti käytit runossasi kokemuksia ja ajatuksia sateesta. Taitavaa!
Runo koskettaa syvältä
Upea tunnelma.
Aivan upea sanomaltaan. Ehdottomasti lauluksi myös ;)
Runon upeus !
Koskettavasti kirjoitetulle runollesi ja upealle fontin asettelulle annan arvosanaksi 10 + :)
Haikean kaunis tunnelma. Pidän paljon.
Kaunis runo.